~eihä miul halval työimmeisel tarvihe nii hyvä korttier ollakkoa~ (toisten alaisuudessa eläminen / toisille työn tekeminen on vienyt (vie) kansalta itse_tunnon, joka edelleen johtanut (johtaa) lukemattomiin kansanterveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin)
~kiiski, kuorej ja salakka on niitä halapoja kaloja, niitä ei pyyvvetäv vallav vaste~
~kyl sie olit halpa ihmine ku käit sellaista puhumas~
~halapa on kalu haltijaton~ (animismia)
~keiteten enemmän kanervia~ (vihreän värjäystä varten)
~on niin halapanen (huono) tuo tyttö syömään leipee~ (keho hylkii vieraita etelän lajikkeita ("keliakia"), kouluissa ja muissa laitoksissa syötetty "monipuolinen" / "suomalainen" ruoka puoliksi myrkkyä elimistölle, ruoka-allergiat kumoavat ravintoarvot)
~kyllä se on halapamaane ihiminen kun viittii elukoolle paha teherä~
~se piettiin halapamaesena tekona jos tapettiin lintu kesäsyömmellä~ (eläin_rakkaus)
~vaekk oh halapasukunem mutta ompa ylevämieline~ (raha ("elintaso") kasvattaa ihmisistä huonoimpia)
~s om paras se leppäpuista tehty se tuli taikka hiillos~ (kalanpaistoon)
~et hyvä vuasi tuli kun sai haltijaki syärä~ (minkä vuoksi ruuat jätettiin yöksi pöytään)
~laskiaisen pit olla ovet auk net haltija piäs sissiä~ (vainaja_uskosta alkunsa saaneita tapoja, ihminen olemassa niin kauan kun hänet muistetaan)
~haltija ol kammana piätää ja itkenä että kum minu vielä vanhollai pittää muuttoo~ (muuttokuormaa tehtäessä, kodin_haltija ilmentää kodissa asuvien tuntemuksia, niiden ruumiillistuma)
~vanahat ihmiset sano että joka talossa on oma haltiesaj ja se on sen näkönen joka sillep paekalle on ensi kerran tulen sytyttännä~
~siinä koassa on hyät haltiat, siinä nukkuu ninku vetheen aina~
~kun ne kahviakin keittivät niin ensimmäiseks ne anto maan haltijalle~
~kattaaj juurella se om metäh haltija~ (katajan)
~hetteehhalttie ja avaruuvven halttie~
~sehä oj joka veissä omituineh halttiesa~
~eläväesen haltie~ (tulen haltija)
~on se lapsella oma halttiasa~
~vanhaat on sanonheet että puila on vartiat ja ihmisillä haltiat~
~susillakii oh haltija~~
~tul valkonen karhu lähteestä, se ol haltiainen~ (kenelle vanhat ihmiset tarjosivat iltapalaa joskus nykyisen joulun aikoihin, karhukulttia vai jääkarhukansan uskomuksia)
~haltiankiv~ (keskellä pihaa ollut kivi jolle uhrattiin ja joka suojasi ukkoselta)

(lähde: suomen murteiden sanakirja osa 2)