~se mehtäläinen kun tuli sinne hauskalle~ (karhu haaskalle)
~seul leppä hauskan sorttista puuta, pallaa pijan eikä lämmitä~ ("myydään leppäklapeja")
~naaraskoivussa om pilikkuja kuv naarmuja~
~mennöö hauskioon jos koataa niin nuorta mehtee~ (vrt. läskien suorittamat "harvennushakkuut" / "metsänhoito")
~etteen päin elävän mieli~
~hautajaisii ku piettii siit pit keittää rokka~ (suamen luonnossa ei kasva herneitä / papuja, rokan aidompi / vanhempi (kantauralilainen) merkitys=kalan rasvasta ja mädistä valmistettu keitos)
~se ol kovaa hauturil talvisaikaan kum maa ol kirres ja kuolliet pit vaan saala hautaan~ (maan alle hautaamisen vieraasta (eteläisestä) alkuperästä ("six feet under") ja (pohjoisen oloissa) luonnottomasta olemuksesta)
~vanham mieheh haotaeset~ (karhun_peijaiset)
~miksem mää oos surru, mull on hautausmaasa nelijä lasta~ (olet tunnekylmä)
~kyllä se hautoo tuot lukemist päässäh mut ei se mitäh opi~ ("kouluopetus" menee (ja on aina mennyt) tavalliselta kansalta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (valtavat mittasuhteet saanutta tekopyhyyttä ja yhteiskunnan resurssien tuhlausta))
~minä nyt jätän tämän asijan haotumaan~ (harkitsevaisuus)
~ev viälä kerinny kunnon havahtuakkan kun jo lählettii~ (hauhon murretta)
~sit Aapelia sai sit yhtenää havahutella siel kirkon penkis~ (vieras satuperinne (juutalainen folklore) väsyttää)
~se kantaa sentää suurii hapenii ja kaikkii~ (muurahaisen väkevyydestä)
~sitä lyöttiin sinneh (navettaan) havvuu jotta ei kusseej jalat uppook~ (karjan pitämisen vieraudesta ja luonnottomuudesta kylmässä pohjolassa, vrt. porot)
~pantii havukokko tule, sitä sanottii kutsujaiskokokskii, et kansa ties soapuu paikal~
~havulinnut mehto ja koppelo ne männyn havuja syöpi~ (havulintujen_kansa, havulintuihin liittyy jopa enemmän pyhän symboliikkaa kuin vesilintuihin)
~oksastha hauvpuu halkijaa~
~mäne niin pitkälle ku havupuu kasvaa~ (koska suamessa ei kasva pippureita ("pepper"))
~ku ol oikee kylymä ilima nii tehtii kaksi nuotiota ja niije vällii havusija~
~katajista tehttiil luuta jolla uuni havuttiin~
~meä oti ja havuti sem merra~ (ennen järveen laskemista)
~petäjä oksillahan ne havutti ne jänislangat~
~se (tietäjä) siitä hettiistä kylypyvettä nouti ja havuvastalla kylyvetti~

(tähän päättyy suomen murteiden sanakirja osa 2, Joutavaini kiitteä i kumartoa)

~sajetta se tietää ku vaarat on hattu päässä~ (sumua vaaran laella)
~eikös oo hassua kul laineellakin on hattunsa~ (o)
~eij ooh hattu jiänyk kannom piähän~ (jos on saanut perillisiä)
~mie iski polvee kirvehel mut onneks meil ol tyltsä kirves~ (luonnonläheisen ympäristön luomaa (aidosti) positiivista ajattelua, vrt. leveästi kameralle hymyilevät, yhdestä ääripäästä toiseen kriiseilevät, länsimaiset ihmisrauniot ("nami nami"))
~eihä hattusientä kukuo syö~ (ukonsientä)
~pian mä tartun haturuksihis kiinni jonset muutoon usko~ (luonnossa kasvaneen ihmisen (aidosti) väkivallatonta (reviirit ja varoituksen sanat ymmärtävää) käytöstä, vrt. sotia käyvät, nakkikioskien jonoissa tappelevat, päihteiden turruttamat "sivistyneet" ihmiset)
~s oli (pappi) mennyk kerraastip palavelian kans saunahaj ja rupes sitä hatusteloho~ (lähentelemään, sairaan uskonlahkon sairaita palvelijoita)
~enne hatuttamista soppitiik olemaa sängys~ (vaadittiin hääparia kokeilemaan sopivatko yhdessä sänkyyn)
~herroja täytyy hatuttaa~ (tervehtiä hattua nostaen, sairaita alistamisen muotoja joita nyky-yhteiskunta ("työelämä") jatkaa tuhansin (vähemmän näkyvin) muodoin)
~hullu s oon joka toisen tyäs ittensä tappaa~ (vrt. ne kymmenet (ellei sadat) tuhannet terveytensä (toisten töissä) menettäneet suomalaiset, jatkuvan kasvun (orjayhteiskunnan) hinnasta)
~ne lummee haotasvat ihtesä piiloo~ (pyyt, luonnonmukaisia asumisen muotoja)
~haovveltii selekee ja mahhoo~ (ennen synnytystä lämpimällä vastalla)
~eile syötii kastija ja potathauvvikkaeta, ni syyvvää tänäpäevänä vaehteeks potathauvvikkaeta ja kastija~
~hauvoskeli vihtat vielä siinä kiukaam päällä~
~ko moaviet juoksuot ni sillo se alkoa hauvikutu~
~havvinkutu se on siin särej jälkee~
~sainpa rysästä suuren hauvin köntäleen, seitsenkiloisen~ (nyt lasket luikuria)
~näkkööhän tuon että hauvin unta se nukkuu kun nauraahi~ (hauen unta, vrt. koiran uni)
~ei olluh haukijumala oikeij saatavissa~ (ei tullut kalaa)
~hauk o meilt tänäsuve vieny viis kana~ (ensimmäinen kuuluu suamen luontoon, toinen ei)
~ei akka parane selekäsaunala eikä mies haukkunalla~ (arjalaisten (läpeensä tekopyhä) "tasa-arvoyhteiskunta" rankaisee vain toisesta)
~sillä on nyt ensimäine haukkusyksy~ (nuorella koiralla)
~tää haokotus on sem merkki että meijjä aeka ol lähtee yöpuulle~ (luonnonmukaista ajantajua)
~notkossa tulloo haprakkoo puuta, aholla nihervvee~ (puun_tuntija)
~hajoomaan on leppä hauras~
~mikä o oikei semmone hapraskalähtöne ja joutsa ihmine ni sannuot jot se o oikei rompka~ (hä)

(lähde: suomen murteiden sanakirja osa 2)

~ei mun luvustani ennää mittää tule, silmäni jo niin hasertaa~ (luonnoton "kirjojen lukeminen" tuhonnut väestön näkökyvyn, vääristymä jota (tyypilliseen tekopyhään länsimaiseen tapaan) yritetään paikata "silmälaseilla" ja "silmäleikkauksilla", sen sijaan että tunnustettaisiin asian todellinen laita)
~naureli sitten vaan partaansa~ (nauraa partaansa)
~maassa maan taval, taikka maasta pois~ (vrt. läskien ruotsien ja saksien maasta kopioima yhteiskuntamalli)
~ko hiuka sukkel ol ni hassuks sanotti~
~hassu on semmoinen, ei se välitä meni päin miten hyänsä~ (hassu vai viisas)
~on sen verran hassu että on lysti olla~
~hassun kirijossahan ne Kallea pitiäki ja ohan se semmone omituine tujaus~ (sysmän murretta)
~pirä ny hassut vattassas~
~älä niin noo hassujas puhu~
~kylhän ne hassuttelie kun om monta samallaist yhles~ (joukossa hassuus tiivistyy)
~mein tupa on niin hatara, se pelkäjää tuulta~ (elävä_tupa)
~nyt ku teä ilma toas nuortu~ (elävä_ilma)
~siit tle vissin kova torm, kosk noil pilvil oo jo noin kova faart~ (ruotsin vallan (ruotsalaistamisen) ajalla joka kolmas sana oli ruotsia, vrt. nykyinen anglofointi)
~leuhaseen (kylille) ei saanul lähtees sunnuntaina~ (sunnuntai=söndag, sunday, suamalaisessa kulttuurissa ei ole (keinotekoisia) viikon (vekka, week) päiviä / (keinotekoista) viikkokeskeistä ajanlaskua / (keinotekoiseen) viikkokeskeiseen ajanlaskuun perustuvia (keinotekoisia) kieltoja)
~mie oon juost ko hurtta koko päivä eikä sen selvempää näist töist tuu~ (ei työ tekemällä lopu)
~miestä on talossa kun hatin hurttoo vain ei niitä työn aikana näyk~ (vieraan (orjan) työn)
~voe ku saes halatah hatistaa~ (kotimainen työ=lemmen työ)
~mie ku hatistan sinnuu piänahkasta nii muista vielä huomennai~ (liha_muistaa)
~suurempii tyttölöi vähä hatistel~ (ahdisteli kiertokoulun opettaja, koululaitoksen sairaasta (miesvaltaisesta) menneisyydestä)
~mie mäni hatittammaa (valittamaan) vallasmannille muttei siintä olt appuu~ (koska valtamiehen (oikea käännös väkivaltamies) todellinen_tehtävä oli (ja on) suojella valtaa_pitäviä)
~immeinenniih hatjahtaa, se värisäm muuttaa~ (kuten eläimetkin vanhetessaan)
~lippaa tahallee (hiljalleen), älä hatkata~ (helsinkiläisen kävelytyylin vieraudesta)
~tullah tämän koulunkäönnin takia sieltä~ (Kajaanista asti, valtava määrä lapsia ja nuoria liikkuu joka päivä luonnottomia (vaarallisia, planeettaa tuhoavia) matkoja keinotekoisen ja (useimmille) enemmän haitallisen (9 vuoden istuminen tuhoaa selän, lukeminen näön, suorituspaineet ja kiusaaminen mielen) kuin hyödyllisen "opetuksen" takia)
~nauraa hatkotti notta maha lelluu~ (jalasjärven murretta)
~se on semmonem pikkunel lintu jota hattaraksi sanovat, se somastit tuukuttaa~ (pöllö)
~ee ollu tuo laps vielä vuosikas kun alako kävellä hattaroetella~
~heä (vanhus) hattaroittua (kulkee horjuen) kaiket päivii~ (elämän_kaari)

(lähde: suomen murteiden sanakirja osa 2)

~kuinka se liha käö harskiintunneej ja paham makuseks näin kesällä~ (kesä=kasvissyönnin aikaa)
~ei siit tänäp ainaka saret taer tullak kost taeval on tommossi pilveharsui, ei simmosis vet ol~ (perttelin murretta)
~ei sade ol kaukana ko taivas kasottaa (kasvattaa) nuart pilvee~
~piliven harsoa taevaalla ja tähet kiiluu läpi~
~leppä on harsuu puuta se palaa niin nopiaan~
~rapapetäjä oh hyvih harsu syillee~
~seij olt harsusyistä, se ol hienosyistä tervashonkoo~
~honka on tihusyinen ja harasyinen~
~se o harvasyine pehmylluontone~ (mänty)
~ei maksettu enempää vaikka kuinka hartaastit tein töitä~ (toisille työn tekeminen yksi suurimpia vääristymiä nyky-yhteiskunnassa, syynä mitä moninaisimpiin sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ongelmiin)
~hää (isä) neovo hartaast mitem mualimassa aena pittää kahtoo etteese~
~kelepaako nek kaikki hartauvet jumalalle~ (ahneuden jumalalle kyllä)
~täss on kaksi hartevaa pappaa, väölä siihen tullee mistä me kulemma~ (vaatimattomuus)
~pie luontois luonnais ja haltiais hartioil~
~mahan kohalta hartteekas~ (kauniisti sanottu)
~makkeiseks sanovat sitä, siirappitaekinasta mistä liet tehtynä~ (makeisten syönnin myöhäisyydestä ja vieraudesta, jatkuva karkin mässyttäminen kertoo länsimaisen ihmisen (mielen) terveyden tilasta (pakko / korviketoimintaa, vrt. häkkieläimet))
~kyllä myö talaveks hanattiin (varastoitiin) jos mitä, sienestä lähtiin~
~harukainen on semmone että se kuulee (ymmärtää) nimensä~ (kesyyntynyt (luonnon_tilainen) harakka jota ei ole vainottu ihmisten toimesta)
~haastaks mie liija sukkelaa, saaha mie haastaa harvempaa~ (itä-suomi)
~sanos vähä isommastij ja pikkusem harvempaan~ (länsi-suomi)
~toiset säpeltää tihiääj ja toiset sannoo harvaan~ (kultainen_keskitie)
~harvaan siellä syyvvään kun kahestip päevässä~ (kerran päivässä riittää, "ravintokolmio"-ajattelu luotiin ylläpitämään keinotekoista elintarviketeollisuutta, kasvattanut ylensyövien, paskalla istuvien, ruuansulatussairauksista kärsivien läskien sukupolven)
~hyältä se maistuu ku näin harvaksesta saa~ ("gurmee"-ruuan luonnonmukainen vaihtoehto=näläntunne)
~harvakseen niitä kasvaa noita tuamija~ (jos ollenkaan)
~tääl korves on niin arkaintunnu, lapsetkih on kun mettän elävii~ (ihmisen todellinen_luonto)
~kaikkihan son hyyvvää mitä harvakseltaan saapi~ (vrt. ahneuteen sairastuneiden länsimaalaisten "seksin harrastaminen")
~sitä (viinaa) pittää juuvvah harvasteeseen~ (vrt. mieleltään sairaiden länsimaalaisten "kännien juonti")
~lattie tuli häklällek kun hiekalla oekein lykättiin~ (luomupirtin (kemikaalitonta) kunnossapitoa)
~painavat puut siihe harvolleen tuohiem peälle~ (tuohikaton valmistusta)

(lähde: suomen murteiden sanakirja osa 2)

~harkit (kidukset) oli lohelaki semmoset rasvaset, niist on ennen keitettyr rasvaaki~
~kyl se jiäkin näin uamulla yökylymäj jäläkee kestiä~ (tai sitten ei)
~mummoni valamisti ite syvänliäkkeesä~ (oma_lääkäri, oma_varaisuus)
~tuamenkuarel tuli koreet harmaat~ (väriä)
~musta pilv hirvittellyö, harmua pilv sattua~
~harmoista kivistä~ (tehtiin saunan kiuas)
~saat istua harmajale kivele oottamhan ennenkö mie lähen~ (itse_päisyys, oma_päisyys, itse_näisen pohjoisen ihmisen kantava voima)
~sanovat harmajapakkaseksiki kun on häkärässä mailma~ (sumuista pakkassäätä)
~musta leppä se on niin kovoa puuta, harmoa leppä se on erlaista~
~murheesta hiuskin harmaantuu~
~muret tuopi mustan muovon, harmi harmajat hivukset~
~vipsilänkiv voi tehräh harmaasta pajusta~ (tuhkapajusta)
~vesipaju ja harmaapaju niitä pajustetaan~
~ja tuli se (susi) mettätielläkiv vastaan~ (elämän pieniä suuria Ihmeitä, läskien eli länsimaalaisten ihmiskeskeinen (luonnonvastainen) elämäntyyli demonisoinut kaiken kauniin ja aidon "haitalliseksi" ja "vaaralliseksi")
~se o herrai harmi kun talompoika ajaa hyvällä hevosella~ (vrt. hienoilla autoillaan pröystäilevät kapitalistien orjat ("päivätyöläiset"), mikään ei ole muuttunut)
~turha se on mualiman asijoehen tähen ruvetap piätää harmistammaa~ (vrt. länsimaalaisen "sivistyneistön" (päästään lihavan keskikastin) tuntema "maailmantuska", tekopyhä halu "auttaa" ihmisiä joiden elämästä ei ymmärretä mitään)
~ei saa tehtyä tyätä harmistella, pitää aatella aikanaan~ (tehkää vähemmän, suunnitelkaa enemmän, narkkarit)
~kyl siit harmistuu ko toiner ruppee haukkumaa~ (hau hau)
~em minä muille, itteeni min oleh harmistunu~
~pahus ko harmittaa ku tulih härän myyvvyks niilleh hurreillel~ (maan viljavimmat ja aurinkoisimmat alueet vallanneelle "iloiselle" ruotsalaisväestölle)
~kiviä harroo purom pohjasta ja levillä paeneloo~ (kipeää paikkaa)
~jäneksen harppoja näky paljo~
~siiton vissiin hirvi harppaillu~
~se on hyvin harras siihen~ (lintujen elämän seuraamiseen, vesi_linnun kansa)
~tulet päästäis sekasiv viel kun noi paljoh harrastat sit yhtä samaa tietoo~ (yhden-ainoan-oikean-tiedon ("ilosanoman") sairaaksi tekevästä luonteesta)
~sil (opettajalla) ol suur harrastus taivaallisia asioitakil lapsille jakaaj~ (yhden-ainoan-oikean-tiedon ("ilosanoman") tyrkyttämisestä heikoille ja avuttomille)
~sillä miehell eijj oos sitte yhtääh harrastusta maa-asumisee~ (maanviljelyyn, vieras (pohjoisen oloihin sopimaton) elinkeino)
~harriskaiset (harottavat) kävyt palaa paremmin kum muut~ (luomu_pellettejä)
~tuolta harsikosta (rämeeltä) minä löyriv vähä valokkia~ (muuraimia (saks. lakka))

(lähde: suomen murteiden sanakirja osa 2)